Mitä tekee nuori Sherlock Holmes psykologisessa taistelussa ja 1960-luvun Lontoossa?

Vuonna 1968 ilmestyi brittiläinen televisiosarja Sherlock Holmes, joka toi klassisen dekkarihahmon 1960-luvun Lontooseen ja loi uuden tulkinnan nuoresta Sherlock Holmesista. Sarjan keskiössä oli Jeremy Brett, brittiläinen näyttelijä, joka vangitsi Sherlock Holmesin neromaisuuden, intuitioinin ja hieman eksentristen ominaisuuksien yhdistelmän tavalla, jota ei oltu nähty aikaisemmin.

Sarja kesti kahdeksan vuotta ja se kuvattiin 41 eri episodin verran, jotka pohjautuivat Sir Arthur Conan Doylen kirjoituksiin sekä alkuperäisiin käsikirjoitustiimiin luotuihin tarinoihin. Sherlock Holmes -sarjan erikoisuus oli sen psykologinen syvyys ja realistisus. Sherlock Holmes ei ollut enää vain neromainen deduktiivinen detektiivi, vaan hänet esitettiin myös herkkänä ja haavoittuvana hahmona, joka kamppaili omien sisäisten demoniensa kanssa.

Sarjan onnistumista selittää monen tekijän summa. Jeremy Brett oli täydellinen valinta Sherlock Holmesin rooliin; hän omaksui hahmon mannerit ja älykkyyden uskomattoman tarkasti. Tuotantoarvot olivat korkealla tasolla, kuvauspaikat historialliseen Lontooseen sopivina, puvustusta ja rekvisiittaa huolellisesti valittuina.

Sarjan kerrontaa leimasi psykologinen jännite ja mystiikka. Sherlock Holmesin kamppailut rikosten ratkaisemiseksi ja samalla sisäisten ristiriitojen kanssa luovat sarjasta kiehtovan kokemuksen katsojalle. Jokainen jakso on kuin itseräinen palapelinpala, jossa katsoja viedään Sherlock Holmesin ajatusten labyrinttiin.

Sherlock Holmesin psykologinen profil:

Sherlock Holmes -sarja on klassikko, joka on ansainnut paikkansa televisiohistoriassa. Jeremy Brettin tulkinta Sherlock Holmesista on ikimuistoinen ja sarjan psykologinen syvyys tekee siitä ajattoman klassikon. Sarja on saatavilla DVD:llä ja suoratoistopalveluissa ja se kannattaa katsoa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita dekkarikirjallisuudesta, psykologisesta jännityksestä tai vain haluavat nähdä hyvää televisiodraamaa.